Haku

Suomalaiset asiantuntijat Uruguayssa

25.10.2017

 

Suomalaisen metsä- ja koulutusdelegaation kaksiviikkoinen matka rahoitettiin EU:n aluekehitysrahaston tuella ja se jakaantui puoliksi Argentiinan ja Uruguayn välillä. Uruguayhin saapuessaan ryhmä jakaantui kahtia, jolloin opetuskoulutukseen erikoistuneet Mari Argillander (Finland University Oy), Minna Mäkihonko (Itä-Suomen yliopisto), Ville Nivalainen (Joensuun kaupunki) ja Liisa Timonen (Karelia-ammattikorkeakoulu) tutustuivat pääkaupunki Montevideon julkiseen ja yksityiseen koulutustoimintaan. Metsäalan asiantuntijat Tommi Anttonen (Pohjois-Karjalan ammattiopisto Valtimo), Jouni Pykäläinen (Itä-Suomen yliopisto), Timo Tahvanainen (Joensuun Tiedepuisto), Marja Alakaila (Finpro), Jari Kinnunen (Arbonaut) sekä Auli Leskinen (Joensuun Tiedepuisto) jatkoivat matkaansa yhdessä oppaidensa Carlos Faroppan ja Rodrigo Barrosin kanssa Montes del Plataan ja Fray Bentosiin. Samassa yhteydessä he vierailivat Fray Bentosissa 2015 perustetussa teknillisessä korkeakoulussa UTEC:ssa sekä maan pohjoisosassa Tacuarembón kaupungissa maa- ja karjatalouden tutkimuslaitoksessa INIA:ssa sekä Faroppan johtamassa Frutifor-metsäyhtiön sahalla.

 

Delegaatio piti matkaa tiukasta aikataulusta huolimatta onnistuneena ja katsoivat saavuttaneensa tärkeimmät tavoitteensa. Argentiinassa puhaltavat uudet tuulet ja Fray Bentosin kiistat on jätetty taakse. Uruguayssa puolestaan kaikki jäsenet havaitsivat panostuksen metsäteollisuuden tehokkuuden kehittämiseen. Tahvanaisen yllätti uruguaylaisten ja suomalaisten samanlaisuus: “Uruguaylaisilla on samanlainen tapa reagoida asioihin. Asioiden lähestyminen asiakeskeisesti – tärkeilemättömästi ja mutkattomasti”.

Uruguay: siirtomaa vai kumppani?

 

Pohjois-Karjalan seudun metsäalan ja koulutusviennin asiantuntijoita matkusti viime kesäkuussa talviseen Etelä-Amerikkaan, tavoitteenaan uusien kontaktien muodostaminen ja yhteistyön petaaminen koulutusinstituutioiden ja yritysten kanssa. Pari viikkoa kestänyt matka alkoi Argentiinan pääkaupungista Buenos Airesista ja jatkui myöhemmin Uruguayssa, jossa suomalaiset viettivät valtaosan ajastaan, tutustuen paikalliseen teollisuuteen ja koulutukseen.

Uruguaylla on ollut erityisen läheinen suhde Suomeen ja suomalaiseen metsäteollisuuteen aina vuodesta 2003 lähtien, kun Metsä-Botnia (nyk. Metsä-Fibre) rakennutti yhden maailman suurimmista sellutehtaista Fray Bentosin kaupunkiin, maan länsirajalle Uruguay-joen rannikolle. Hankkeella oli myrskyinen alku jo ennen tehtaan valmistumista, rakennusvaihetta varjostivat argentiinalaisen naapurikaupungin Gualeguaychún asukkaiden johtama protestiliike. Kiistasta kehittyi pian poliittinen yhteenotto: saasteisiin vetoavat argentiinalaiset vaativat tehtaan purkamista samalla kun uruguaylaiset halusivat sen toimintakuntoon millä hinnalla hyvänsä. Konflikti laantui vasta vuosikymmenen vaihteessa Haagin tuomioistuimen lausuntoon, jonka mukaan maiden välisiä ympäristösopimuksia ei oltu rikottu eikä tehdas saastuttanut argentiinalaisten väittämällä tavalla. Uruguaylaisia tuomioistuin moitti huonosta tiedottamisesta, mutta salli tehtaan toiminnan.

Gualeguaychú jatkoi mielenosoituksia, mutta Argentiinan johto otti etäisyyttä konfliktiin. On arvioitu, että argentiinalaiset tekivät vakavan virheliikkeen politisoidessaan kiistan: menetettiin mahdollisuus omaan sellutehtaaseen ja suhteet Suomeen ja Uruguayhin ovat normalisoituneet vasta viime vuosina. Samalla Uruguay jatkoi metsäteollisuutensa kehittämistä, nykyään se on maan suurimpia tuotantoaloja. Suomalaisilla yhtiöillä ja asiantuntijoilla oli ja on edelleen erityisen merkittävä rooli tässä kehityksessä. Moni uruguaylainen tulkitseekin viime vuosien taloudellisen kasvun ja elintason nousun ratkaisevassa suhteessa juuri suomalaisten ansioksi.

Suomi esikuvana

Uruguayssa suomalaisryhmän oppaana toimivat paikallisen metsäkonsulttiyritys Faroppan Carlos Faroppa ja Rodrigo Barros. Faroppa työskenteli Fray Bentosin rakennustöiden aikaan Metsä-Botnian konsulttina ja oli vastuussa yhtiön asiantuntijaryhmien muodostamisesta sekä julkisesta tiedottamisesta ja johtavien poliitikoiden, muun muassa presidenttien Jorge Batllen (2000 - 2005), Tabaré Vázquezin (2005 - 2010, 2015 -) ja José Mugican (2010 - 2015) kanssa neuvottelemisesta. Hänen mukaan paikallinen Suomi-kuva on erittäin positiivinen: “Aina, kun Urugayn politiikassa puhutaan Suomesta, ihaillaan sitä seuraamisen arvoisena esikuvana ja esimerkkinä pitkän tähtäimen tavoitteista. Suomi nähdään oikeudenmukaisena, koulutettuna, edistyneenä ja teknologisesti kehittyneenä yhteiskuntana”.

Lounaisrannikolla Montes del Platassa on toiminut vuodesta 2014 lähtien toinen sellutehdas, joka on puoliksi suomalais-ruotsalaisen Stora Enson ja chileläisen Araucanon yhteisomistuksessa. Metsä-Botnia myi 2009 Fray Bentosin tehtaansa UPM:lle. Viimeiseksi mainittu käy lisäksi parhaillaan neuvotteluja kolmannen tehtaan avaamisesta. Hanke ei edisty tälläkään kertaa mutkattomasti, vaikka nyt tehdasta kaavaillaan maan keskiosaan, kauas Brasilian ja Argentiinan rajalta. Kriittinen kiistakysymys liittyy UPM:n vaatimuksiin, joihin Uruguayn keskustavasemmistolainen hallitus ei taivu yhtä helposti kuin aiemmin.

Suomalainen metsäteollisuus ei ole tullut Uruguayhin uhrauksitta. Metsäyhtiöt ymmärsivät, että suuret ulkomaiset sijoitukset ovat olleet 2000-luvun alussa vakavissa talousongelmissa rämpineelle maalle tarpeen ja ovat onnistuneet neuvottelemaan erittäin suosiollisia ehtoja itselleen. Fray Bentosin ja Montes del Platan tehtaat toimivat verovapailla alueilla. Tällaista UPM vaatii nyt myös uudelle tehtaalleen. Lisäksi Uruguayn odotetaan kattavan julkisista varoista osa kolmen ja puolen miljardin euron rakennuskustannuksista sekä sijoittavan 150 miljoonan euron edestä infrastruktuurin ja rappeutuneiden junareittien kunnostamiseen.

Uusi vaihe Uruguayn ja suomalaisyritysten välillä

Paikallaan junnaavat neuvottelut kertovat kiusallisesta taitekohdasta suomalaisyritysten ja uruguaylaisten välillä. Yhteistyö on aiemmin pelannut sulavasti, koska ehdot ovat olleet molemmille osapuolille kannattavia raskaista kompromisseista huolimatta. Nyt konteksti on muuttunut: Uruguay seisoo tukevammin omilla jaloillaan eikä ole antamassa yhtä kevyesti resurssejaan ulkomaisten yhtiöiden käyttöön. UPM:n vastainen kritiikki on kärjistynyt paikallismediassa ja julkinen mielipide ei ole enää yhtä suosiollinen. Suomalaisia on syytetty uuskolonialismista ja siirtomaa-ajattelusta.

Suurin osa uruguaylaisista kannattanee silti edelleenkin tehtaan rakentamista. Faroppan mukaan “projektin laatu tulee vakuuttamaan. Hyvät puolet  ylittävät huonot”. Metsäteollisuuden kukoistus on ollut Uruguaylle erinomainen valttikortti kansainvälisten kauppakumppaneiden houkuttelussa, joten vaikka verotulot jäisivätkin alhaisiksi, tuovat rinnakkaisyritykset silti rahaa ja työpaikkoja maahan.

Tärkeimpiä syitä sille miksi suomalaisten kanssa alun perin lähdettiin yhteistyöhon oli, että teollisuuden lisäksi heidän arvioitiin tuovan mukanaan pohjoismaalaisen innovaatioon, läpinäkyvyyteen ja ympäristöystävällisyyteen panostavan työkulttuurin. Olennaisinta lienee silti ollut se, miten uruguaylaiset pystyvät samaistumaan meihin: kolmen ja puolen miljoonan asukkaan Uruguay on Suomen tavoin pieni maa suurten naapurien puristuksessa. Suomalaisten tavoin he arvostavat luontoaan (Uruguay on harvoja maita, jotka tuottavat yli 95 %:a sähköstään uusiutuvalla energialla) ja kalliilla hankittua itsenäisyyttään. Sanalla sanoen, uruguaylaiset luottivat suomalaisiin. Faroppan kollega Barros näkee Fray Bentosin “toisena itsenäisyystaisteluna, jossa Uruguay piti kiinni itsemäärämisoikeudestaan”. Kiista olikin erityisen tärkeä myös siksi, että se merkitsi uruguaylaisille kamppailua oikeuksistaan itsenäisenä valtiona, ja tässä kamppailussa suomalaiset seisoivat heidän rinnallaan.